Umarin sopimus

Umarin sopimus on tunnetuin keskiaikainen dhimmien asemaa määrittelevä islamilainen asiakirja. Dhimmeillä tarkoitetaan niitä islamin alaisuuteen joutuneita ei-muslimeita, joille on myönnetty suojeltu asema. Käytäntö liittyi arabiheimojen tapoihin, joissa päällikkö saattoi ottaa suojelukseensa oman klaanin ulkopuolisia vieraita. ^[1]

Tällä nimellä kulkevasta sopimuksesta oli 800-luvun alussa olemassa useita versioita, kuten Abu Yusufin tai Al-Shafin versiot. Kanonisoitu ja klassinen versio Shurūt Umar vakiintui kalifi al-Mutawakkilin aikana vuoden 850 tienoilla.^[2]^[3]^[4] Se on kuitenkin säilynyt vasta 1100-luvulta peräisin olevana käsikirjoituksena. Vaikka Umarin sopimusta ei vielä 1000-luvullakaan noudatettu kovin järjestelmällisesti, siitä näyttää myöhempinä vuosisatoina tulleen yleisesti hyväksytty normi.^[5]

Teksti on muodoltaan kahdenvälinen sopimus. Sopimuksen myöhemmissä kuvauksissa (Abu Yusuf ja Shafi'i) muslimit ovat aktiivisia ehtojen esittäjiä ja dhimmit kuuntelijoita. Varhaisessa versiossa sen sijaan kristityt dhimmit itse ehdottavat kirjeessä kalifi Umarille, että heitä syrjittäisiin korvauksena muslimien antamasta suojelusta.^[6]^[7]

↑ Popp, 2010, s. 28–30
↑ Levy-Rubin 2011, s. 58–87
↑ Milka-Levy-Rubin: The Pact of Umar, s. 89–89 Teoksessa David Thomas (toim.) Routledge Handbook of Christian-Muslim Relations. 2018. Routledge. (englanniksi)
↑ Cohen 1994, s. 55–74
↑ Levy-Rubin 2013, s. 562-563
↑ Levy-Rubin, 2011, s. 84
↑ Cohen, 1994, s. 57

[1] Popp, 2010, s. 28–30

[2] Levy-Rubin 2011, s. 58–87

[3] Milka-Levy-Rubin: The Pact of Umar, s. 89–89 Teoksessa David Thomas (toim.) Routledge Handbook of Christian-Muslim Relations. 2018. Routledge. (englanniksi)

[4] Cohen 1994, s. 55–74

[:1-5] Levy-Rubin 2013, s. 562-563

[Nimetön-rGEl-1-6] Levy-Rubin, 2011, s. 84

[7] Cohen, 1994, s. 57

[1]

[2]

[3]

[4]

[5]

[6]

[7]